Prinsessahousuja

Kangasmaniassa on mopo karannut käsistä kokonaan. Tein vaihteeksi pientä inventaariota kaapeille, ja olin pyörtyä kangaspaljoudesta. Mutta ettei enempäänsä ihanuuksia jää kaappeihin pyörimään niin sain kuluneella viikolla jopa jotain aikaankin. Näissä housuissa on ihana varastettu idea rusettiapplikaatiosta ja tietenkin meidän prinsessa halusi sellaiset - tai oikeastaan äiti halusi sellaiset tehdä mutta kyllä pöksyjä peilin edessä pitkään ihailtiin. Koville pakkasille ehdin tehdä molemmille typsyille myös kauan aikomani merinovillakalsarit.

                                          Kaava: Ottobre, koko 92

Pikkusiskon ulkotakki valmistui vihdoinkin ompeluseuroissa. Tässä oli ihan kauhea työ, kun ulkoilukangas purkautui sitä mukaan kun siihen koski. Menin vielä noudattamaan ohjetta niin että tein koristeleikkauksia ja tikkauksia sekä kaitaletaskut heijastintereillä.Vuori on fleeseä ja päällikangas on Rukan tuulen ja vedenpitävää ulkoilukangasta. Voi, tästä takista tuli kuitenki aivan ihana ja menee keväällä.

Isosisko sai myös uudet mustat velourhousut Vilkas housujen kaavalla, joissa kukka-applikaatiot valetaskuina. Ihastuin itse näihin pöksyihin.

Piparipökät

Idearosvo piipahti taas ryöstöretkellä ja idea valetaskuista syntyikin pikkusiskon keltaisiin housuihin. Tykkään vaikka itse kehunkin. Näistä tuli ihanan raikkaat. Housuissa on käytetty jälleen hyväksihavaittua Ottobren Vilkas -velourhousukaavaa. Lämpesin nyt täysin näille resorilahkeille, eipä ainakaan liukastuta ylipitkiin lahkeisiin.
 

Satamiljoonaa ideaa kolkuttelee takaraivossa, mitenhän tässä aika riittää kun käyn taas mutkan töissä. Riittääkö hoitovaatteet, apua! Merinovilla ei kyllä ehdi tähän hätään, voih.

Joulumuffinseja

Lainasin Tildan talossa -kirjan enkelin siipien takia. Innostuinkin sitten leipomaan urakalla muffinseja. Mulla lähtee monesti lapasesta nää värkkäilyt, sillä kesällä tehtailin kesälakkeja urakalla ja sain yliannostuksen niistä. Saan kohta yliannostuksen muffinseista! Oon tehnyki jo parisenkymmentä leivosta pukinkonttiin, ja tekeillä on vielä muutama kun leikkasin vahingossa liikaa isoja muffinseja. 

Toisetkin pöksyt

Tässä vielä ihan tavallisen tylsät perushousut esille vain siksi että tämä on tencel joustofroteeta Kangastukusta. Tätä oli kyllä ihan kamala hurruutellasaumurilla kun kangas luisteli menemään omia menojaan. Joustis on laadultaan tosi ohutta, liekö pamahtaa rikki pesukoneessa. Ihanan näköistä ja näyttävää joustista tämä kyllä on, ja aivan ihanan väristä. Pistin taas resorit ylipitkiin lahkeisiin ja vyötärölle.

Omppupaita on muuten aitoa retroa, typsyjen tätiltä perittyä.

Yllättävät raitapökät

Tongin eilen yhtä kangaslaatikkoani ja tein löytöjä omassa kaapissani. Kyselin isosiskolta mitä tehtäisiin aniliini-ruskearaitaisesta joustiksesta ja hän halusi housut. Olin ajatellut lähinnä paitaa.. Itsehän lämpenen vain yksivärisille housuille mutta surautin illalla kuitenkin. Kaavoihini kangistuneena laitoin vaihteeksi lahkeisiin ja vyötärölle aniliinia resoria. Näppärät pöksyt tuli, mutta hurjan pitkät.

                                                      Vähän tällaiset pellehousut...

Kaava: Ottobre Vilkas -velourhousut, koko 98 ylipitkillä lahkeilla.

Kämäset käsityöt

Ompeluinnostus on taas vauhdissa ja vaikka mitä on tullut tehtyäkin. En ole jaksanut blogiin kuvia laitella syystä että valokuvaus ja kuvan muokkaus eivät ole vahvinta alaa. Oma blogi tuntuu melko onnettomalta katsellessa muita käsityöblogeja. Kokeilinpa siis vähän kuvan muokkausta, vielä on harjoittelemista.

Tosiaan, kaikkia lasten housuja ja paitoja tulee tehtyä kaksin kappalein enkä niitä viitsi kuvata. Itselle olen intoutunut tekemään trikoopaitoja Löytöpalan kilotrikoosta. Kaavana on Ottobre Women 5/2008 -lehden raglanhihainen paita koossa 38. Todella joutuisa ja näppärä malli.

Tein perjantaina juuri sopivasti molemmille merinovillamyssyt sillä seuraavana päivänä satoikin ensilumi. Aika lirun oloista tuo merinovillaneulos, en kyllä käsitä miten se voi olla superlämmintä. Kaavana oli Ottobren ilmaiskaava, ja todella nopea surautus oli tämäkin kaava.

Lopuksi vielä kuvakollaasiharjoittelua pikkusiskon housuaplikaatioista, jotka onnistuivat kivasti. Näiden lisäksi olen tehnyt myös toisen raitapaidan itselleni, lötköpötköraitapipon itselle, unikeko -trikoosta isosiskolle yöpaidan ja toisen kukkavelourtunikan. En muuten meinannut millään tajuta, miten kollaasissa saan toista kuvaa liikuteltua. Vaan yhtäkkiä muistinkin kun aikani tolskasin, kiitos vaan reilun puolen vuoden takaisesta opastuksesta M!

Metsän sieniä ja syksyn lehtiä

Käytiin eilen metsäretkellä ja makkaranpaistossa tekoaltaan kodalla, oli oikein mukavaa. Tytöt olivat kiinnostuneita kaikista koloista ja kasveista mutta kaikista parasta oli varmasti isin paistama makkara.
 

Illanpäätteeksi valmistui Lasten Metsolasta ostetusta ihanasta kukkavelourista pikkusiskolle mekko. Hihojen idea varastettiin valmismekosta eli musta hiha on trikoota. Rinnuksella on kuinauhapoimutus.

                      Kaava: Elle raglanpusero, Ottobre 6/2008, koko 92.

Isosisko vielä esittelee omia uusia violetteja velourhousuja. Housuissa on koristeena resorilla kantatut puolikuutaskut. Ihanan violetti velour on ostettu Eurokankaasta.

             Kaava: Vilkas velourhousut, Ottobre 4/ 2008, koko suurennettu kokoon 104.

Paluu kotiäidin arkeen

Tässä on mammalla taas totutteleminen, kun palataan kotiäidin arkeen ja kellonpyöreään lastenhoitorulijanssiin. Mielenvirkistykseksi aloin heti suunnitella uusia projekteja lastenvaateompeluun. Mukulat kasvavat joutuin ja housunlahkeet tuntuvat jäävän liian lyhyeksi taas, eli ne olisivat vuorossa ensimmäisenä. Talvilakkeja on taas tehtävä satsi, ja teddykarvalakki korvilla olisi aivan huisi juttu, ainakin minusta. Tänään kirjastossa käydessäni löysin aivan älyttömän söötin pikkuprinsessojen turkistakkikaavan, viitsisinköhän tehdä... Takki oli kyllä herkun näköinen.

Kotiäidin arki tarkoittaa tässä huushollissa  pöydänkulman hinkkaamista, lasten viihdyttämistä ja ompelua. Tässäpä siis päivän ompelut: molemmille viininpunaiset fleeselakit sydän applikaatiolla sekä sävyyn sointuvat huivit. Huiveihin olisi tarkoitus applikoida jotain kunhan näkee millaiset huivit ovat käytössä. Pikkusiskon lakki mahtanee olla höpsön mallinen ja näköinen, sitä en vielä päässyt testaamaan kun kellokin on jo paljon. Isosiskon lakin piirsin vapaalla kädellä summassa ja se on hieman reilu. Nämäkin lakit ovat nopeita surauttaa, kellotin taas omaksi huvikseni ajan 30 minuuttia yhdelle lakille. Sininen konepipo lähetetään huomenna typsyjen serkkupojalle. Toivottavasti pipo on tarpeeksi napakka. Tällaisella se elämä taas täyttyy, ja samoten vaatekaapit!

ps. Ei löytynyt Lontoosta kangaskauppoja. Eipä sillä, että olisin etukäteen edes asiaa selvitellytkään. Kassiinkaan ei olisi mahtunut enää tasan mitään.

Syysvillissä

Ompeluinnostuskin on alkanut viriämään uudelle tasolle, kun tällä viikolla käynnistyi taas ompelupiiri. Ajattelin nyt keskittyä ompelemaan itselleni, ja ommella tytöille kotona. Työtkin loppuivat, joten pitää taas kehitellä kaikennäköistä ompeluprojektia. Aikeissa olisi tehdä molemmille typsyille merinoneuloksesta väliasut talvekis, legginsit ja paita. Tällä viikolla olen saanut jopa aikaiseksi jotain pikkusiskolle. Apina-applikaatio onnistui ihan hyvin.

Vihreästä tähtitrikoosta tein typsyjen serkkupojalle pipon, ja jämäpaloista pikkusiskolle paidan. Paidasta tuli tosin aika poikamainen minun makuuni. Oranssin haalarin aloitin varmaan tasan vuosi sitten, kun ajattelin tekeväni sen varastoon. No puku löytyi kaapinperukoilta keskeneräisenä, ja siinä ihmetellessä oli mielikin ehtinyt jo muuttua haalareiden suhteen. Selkämys on just nyt sopiva, joten kasvunvaraa ei ole enää ollenkaan. Vekkuli velour on siskoni ja äitini tuliainen Eurokankaasta, ja sitä on vielä jäljellä pikkuprojektiin.

Kaapinperukoilta löytyi tällainen sininen tähtipaita isosiskolle. Muistaakseni vuosi sitten ompeluseuroissa värkkäisin tähän kanttauksia. Paidasta tuli huippuiso mutta nyt näytti olevan passeli. Hihat ovat kuin norsunkärsät eli ylipitkät mutta hihaa on pitkittäissuunnassa kerätty rypytyksellä lyhemmiksi.

Tämä mamma lähtee huomenna muutaman päivän lomamatkalle Lontooseen! Matkasta tulee varmasti ikimuistoinen sillä se on ensimmäinen ikioma reissuni lastenteon jälkeen ( yli 2,5 vuotta), ja matkakumppaneina minulla on oma äiti ja siskoni. Lystikästä reissua vaan meille!

Hurtuukit ja koltut

Olimme eilen ystäväni hääjuhlissa, ja oli ihana pukeutua ja olla muutenkin tällingissä kerrankin. Juhlat olivat ihanat! Juhlamekon ompelin jo aiemmin kesällä, mutta hurtuuki on odotellut kiltisti kaapissa tulevia juhlallisuuksia. Mekko on todella yksinkertainen satiinikauhtana ohuella halterneck -olkaimella, ja idea on taas kerran rehellisesti varastettu toisesta blogista. Takana on laskoksia ja selkämys on avoin puoleenselkään. Olen sen verran perinteinen mamma, etten tohtinut mennä kirkkoon olkapäät paljaana, joten hurautin pitsisuikaleesta hihat säädyllisyyttä ajatellen. Muuta vikaa mekossa ei ollut, kuin se että takahelma jäi korkojen alle repien pari reikää helmaan, siitä huolimatta vaikka kenkien kanta olikin 15 cm korkuinen.

Muitakin ompeluksia on tullut värkättyä, vaikkakin olen pitänyt tovin nyt luovaa taukoa. Vanhoista verhoista tein pikkusiskolle neljännen kesälakin, joka tosin jäi nyt vähälle käytölle ilmojen jäähdyttyä. Tätä hattua katsoessa tulee kultaiset teiniajat mieleen, minulla nimittäin roikkuivat kyseisestä kankaasta olevat verhot huoneessani. Jemmasinkin verhot varastooni uusiokäyttöä varten.

Sekosin kesähelteillä lopullisesti, kun lupauduin tekemään toiselle työkaverilleni samanlaisen pallomekon kuin itsellänikin. Mekko on siis solmittavilla halterneck-olkaimilla ja vetoketjulla varustettu puolikellomekko. Onneksi selvisin ompelusta kohtuuvähällä vaivalla, sillä muotolaskoksien paikkaa piti haeskella vain pariin otteeseen työpaikan pukukopissa. Tarkasti otetut mitat ja vapaalla kädellä piirretty mekko istui hyvin työkavein päälle. Toivottavasti koltulle tulee käyttöä! Oma kolttuni ehtikin kesän aikana kulahtaa, pitäisi tehdä uusi kunhan saa taas mekkoinspiraation.

 
Tämän laskostetun kesäpussin tein myös työkaverilleni, jolle aiemmin teinkin jo lierihatun. En ollut ennen tehnyt meikkipussukkaa kummempaa kassia, joten piti vähän miettiä aidan matalinta kohtaa. Piirsin vapaalla kädellä kassin, ja todella yksinkertainen siitä sitten tulikin. Pussin suulla on muutama laskos antamassa ilmettä yksinkertaiseen pussiin. Kuosina on Marimekon Kesanto. Ihastuin pussiin, joten kipaisin hakemassa Marimekon synkkää Tantsua omaan syyspussukkaani. Pussissani on nappikiinnitys, kännykotelo vuorissa ja laskokset vastalaskoksina.

Hoviompelijatar

Kummasti olen huomannut, että lupaudun toisinaan ompelemaan tuttaville jotain, ja yleensä niin että itse vielä ehdotan halukkuuteni ommella. Olen pikkuhiljaa suuntautumassa kesätyöpaikallani hoviompelijaksi sillä työkaverini ihasteli aiemmin Unikko -lierihattuani, ja lupauduinkin tekemään hänelle myös sellaisen. Kankaan kuosi on Marimekon Kesanto. Kuva tekee tepposet, hattu ei ole noin harmaa, mitä se antaa tässä ymmärtää. Laukku samaan settiin oli myös toiveissa. Toivottavasti hattu ei ole liian iso. Tyytyväisyystakuuta ompeluksillani ei luonnollisestikaan ole, mutta liian suuren lupaan kyllä pienentää.

                                             Kesanto -lierihattu 13 cm lierillä.

Työjonossa on vielä pari hattua siskolleni, joista toinen odottaa puolivalmiina. Sattui muuten ensimmäinen kallis ompelumoka, sillä leikkasin eilen Marimekon Ruusupuu -kankaan väärin ja yllättäen tämän pitäjän Marimekosta juuri tämä kuosi oli loppuunmyyty. Tilasin sitä hädissäni sitten Zeppeliinistä kotiin, etten vaan jää ilman, sillä Ylivieskastakin oli kyseinen kuosi jo loppunut.

Toiselle työkaverilleni lupauduin värkkäämään samanlaisen pallomekon kuin itsellänikin, ja siihen onkin jo kankaat tilattu ja mallista mitat otettu. Koltun tekemisessä onkin haastetta, sillä en voi sovittaa sitä ompelun lomassa itseni päälleni, puku ratkeaisi samantien. En muuten olekaan esitellyt pallomekkoani vielä täällä, mikä johtuu täysin viimeisenpäälle nuutuneesta ilmestyksestä. Niin ja, jos tässä kovin lupautuu ompeluhommiin niin en enää töissä ehdi käydäkään!

Mekkovillitys

Olen innostunut värkkäämään itselleni mekkoja vaikken mikään mekkoihminen varsinaisesti olekaan. Ensin tein itselleni satiiniunelman kahden kaveripariskunnan hääjuhliin, mutta siitä kuva myöhemmin. Tästä onnistuneesta hurtuukikokeilusta sain vähän varmuutta, joten innostuin tekemään pallokuosisen puolikellomekon halterneck-olkaimilla. Siitäkin tuli ihan mukavan naisellisen tyttömäinen. Sinne alle piti tietenkin saada tylliunelma, jota värkkäsin melko monta iltaa. Päätin, että saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen tyllialushame.

Tänään valmistui sitten alushameelle varsinainen kaveri: keltainen täyskellomekko korsettimallin yläosalla. Hengittäähän tässä mekossa ei voi, eikä liiemmin syödä mitään mutta sain ihanan naisellisen hienohelmamekon. Korsetin yläosa on aavistuksen liian löysä, jota en huomannut sovitusvaiheessa. Nyt en viitsi enää tuunata kun vuoritin yläosan jo umpeen. Kangas on ihan tavallista ja halpaa puuvillakangasta Kangastukusta. Materiaalikustannukset olivat huimat 9 euroa, kallista on keikistely! Vyön ostin ihan tätä mekkoa varten! Voi kun haluaisin laittaa mekon töihin. Isäntäkin jopa tykkäsi, joten taidankin säästellä kolttua tämän kesän ensimmäiselle yhteiselle terassikäynnille.

       
      Käytiin häissä ja Akkeli sai kukkapuskan kiinni. Omia häitä odotellessa siis...

Mietin, että johtuukohan tämä mekkovillitys kolme vuotta etuajassa puhjenneesta kolmenkympinkriisistä. Järkevästi ajatellen yritän kenties nuorentaa itseäni tyttömäisillä mekoilla.. Tosiaan, ennakkoon saapunut kriisi tunkeutuu jo uniini, pakko tehdä jotain, mutta mitä! Tämä on jo vakavaa!

Tähtipipot ja ronsut pihahommiin

Tytöt käy hoitopäivänä paljon leikkipuistossa ja tarvetta tuulisensään pipoille tietenkin on. Hurautin pikana molemmille tähtimyssyt ulkoleikkeihin. Pipoidea on varastettu toisesta blogista.



EDIT:

Tein maanantai-iltana pikkusiskolle onnistuneen ronsupaidan ja voi että, tästä tuli just sopiva reiluilla kavennuksilla! Leikkasin kankaat jo sunnuntaina valmiiksi odottamaan ompelua. Huviksi kellotin ompeluajan ja tämän paidan hurruutteluun ei mennyt kuin tunti. Ihanaa kun saa ommeltua joutuin ja homma luistaa. Ehkä työssäkäynti ja ompelu ei olekaan aivan mahdoton yhtälö.

Vaippoja

Vaippaompelu harvemmin enää innostaa, mutta nyt oli pakko tehdä lisää hoitovaippoja kun niitä joutuu jatkuvasti pesemään. Niin ja yksi vaippa on mennyt niin hukkaan ettei sitä löydy mistään. Liekö hoidossa hukkunut.. Innostuksenpuutteen takia leikkaanki yleensä sitten kerralla muutaman vaipan, jotta tulee varmasti ommeltua. Tänään tein päikkyjen aikaan kolme taskuvaippaa, yhden apinan ja kaksi ruskeaa retrokukkkaa. Kaavana olen käyttänyt jo pitkään Tirsokkaasta piirtämääni kaavaa, ja se on kyllä ollut toimivin malli. Apina-PULiin olen aika tyytymätön. Mitenhän nuo apinat on niin haaleeita, ajattelin niiden olevan ruskeita apinoita mutta ne ovatkin hailakan harmaanruskeita.

Pehmoista piparikukkaa ja ronsua

Sain päikkyjen aikaan valmiiksi pikkusiskon piparikukkapaidan, josta tosin tuli isosiskolle sopiva paita. Tässä on siis kaavana Ottobren Muksis trikootunika koossa 86, ilman saumanvaroja, ja paidasta tuli reippaasti liian iso. Tämä joustis on kyllä sööttiä, pitänee tilata palanen vielä lisää, jotta saan tehtyä pienemmällekin paidan. Tuo kirjekuorikaula-aukkokin on kiva, ja paidat on joutuisia hurauttaa.

Lisäyksenä vielä esittelen tämän retronorsupaidan, joka on samalla kaavalla tehty mutta koossa 92. Veikkaan tämän olevan isosiskollekin liian iso. Nämä joustofroteet ovat kyllä aivan ihanan pehmeitä. Ainoa harmituksen aihe on vain valkoisen pohjavärin selkeä kuultavuus. Nämä joustikset ovat uutta laatua.




Oon vähän pöhkö, kun ajattelen tekeväni puoli-ilmaisia paitoja tytöille vain siksi kun kaivelen kangasvarastoani. Ihan kun en olisi muka maksanut niistä ikinä mitään..

Vaippapussukkaa pukkaa

Vähäiseksi on jäänyt akkelin viimepäivien ompelukset uudenlaisen arjen opettelun vuoksi. Hoitoon tein kuitenkin muutaman vaippapussukan, kun hoitotäti on aina hedelmäpussiin vaipat laittanut ja sehän ei tietenkään meillä jätevuorta pienennä ollenkaan. Mukavaa kun hoitopaikassa käyttävät kestovaippoja. Pussukat on kyllä joutuisa ommella tyynynliinan tyylillä. Laitoin tarrakiinnityksen läppään sekä nyörin kantokahvaksi. Näppärää.

Apinointia

Maanantaina muuttuu tyttöjen elämä kyllä täysin kun irtaudutaan emon helmoista ja aloitetaan päivähoito. Sen kunniaksi teinkin pikkusiskolle apinapaidan ensimmäiselle hoitopäivälle. Olipa joutuisa hurruutella tällainen raglanhihainen paita, ja pääntiestäkin tuli sopivan napakka. Yleensä kun tuntuvat jäävän liian löysiksi... Täytyy kyllä sanoa, että tämä paita on parhaiten onnistunut paita, jonka olen tehnyt.

Eteen tikattiin kolme rypytystä kumilangan avulla. Hihat käänsin ja omeplin kaksoisneulalla, kun en jaksanut alkaa taiteilemaan kuminauhaa hihansuihin.




Kaava: Elle raglanpusero, Ottobre 6/2008, 92 koko.

Kukkapaita on samanlainen kuin apinapaita, pikkusiskolle. Barbapapapusero on ollut tekeillä jo talvesta, onneksi olin leikkonut kaavat numeroa isommassa koossa. Sen tein isosiskolle, kun se niin tykkää barboista. Barba-applikaatio onnistui ihan kohtuudella, pinnakaan ei katkennut.


Kaava: Hilda hupparimekko, Ottobre 6/2007, koossa 104.

JEEEE! Sain tehtyä vielä tämän yhen valehihapaidan loppuun! Tämä luomus on odotellut keskeneräisten kopassa myös talvesta asti. Paidassa on vaan se vika, että inhosin sitä keskeneräisenä enkä jaksanut ommella sitä ikinä loppuun. Pääntie oli hankala ommella ja kaitalehuolittelun kanssa sai taistella. Ajattelin, että nyt tempaisen sen valmiiksi kun muutakin on tehty, ja joutuinhan tuohon hihat ompeli. Ihan sööttihän siitä tuli loppujen lopuksi, jospa sitä voisi pitää. Keskelle rinnusta on näköjään ilmestynyt mystinen tahra..


Kaava: Double Tea t-paita, Ottobre 4/09, koko 92.

EDIT:

Ronsu paita valmistui päikkyjen aikaan isosiskolle. Tilasin ronsuja joskus talvella, ja muistan kuinka tuota kangasta oli sillon pakko saada. Aamulla katselin kangasta eikä se näyttänyt paljon miltään, eikä se kyllä näytä vieläkään. Ihan kiva paita kuitenkin tuli vaikka onkin vähän synkkä. Hmm, pääntietä täytynee tiukentaa.



Jospa tämä ompelu nyt joutaisi tauolle. Tämän päivän olen ommellut paitoja ihan hirveässä stressissä vaikka stressiä ei sentään oikeasti ollut. Oli vain sisäinen pakko saada kaikki valmiiski just tänään. Huh, selkä on ainakin kipeä.

Hattuja fiineille leideille

Olen tämän viikon ahkeroinut kesähattuja itselleni, ystäväni pikkuneidille sekä siskolleni. Marimekon kankaista syntyikin näyttäviä hattuja, ja vieläpä edullisesti verrattuna oikeisiin hintoihin. Olin kyllä tyytyväinen, kun pikkuneidin hattu istui päähän just eikä melkein. Siskon lakkikin lienee passeli, koska se oli sopi itsellenikin. Oma Unikko -lierihattu olisi saanut olla sentin syvempi kun tuuli vie mennessään, lisäsin taakse kuminauhapalan, mutta ei auttanut tarpeeksi. Keisarinna -hattu on sopiva, jes.

Marimekon Ruusupuu -lierihattu siskolleni.


Marimekon Unikkohattu neidille.


Neidille vielä ylläripussukka jämäpalasta.


Keisarinna itse Akkelille.


Lime-musta Unikko lierihattu 13 cm lierillä myös itse Akkelille.


Vähissä hengin ompelen, kun maanantaina alkaa uusi työ. Vietän siis viimeisiä päiviä kotiäitinä, liekö sitä edes omaa elämää kun töissäkin sitten käy. Vähän sivuraitelleille luisuin eli: vanhat ompelukset odottavat vielä käsittelyä mutta taitavat jäädä vielä(kin) lojumaan.