Hoviompelijatar

Kummasti olen huomannut, että lupaudun toisinaan ompelemaan tuttaville jotain, ja yleensä niin että itse vielä ehdotan halukkuuteni ommella. Olen pikkuhiljaa suuntautumassa kesätyöpaikallani hoviompelijaksi sillä työkaverini ihasteli aiemmin Unikko -lierihattuani, ja lupauduinkin tekemään hänelle myös sellaisen. Kankaan kuosi on Marimekon Kesanto. Kuva tekee tepposet, hattu ei ole noin harmaa, mitä se antaa tässä ymmärtää. Laukku samaan settiin oli myös toiveissa. Toivottavasti hattu ei ole liian iso. Tyytyväisyystakuuta ompeluksillani ei luonnollisestikaan ole, mutta liian suuren lupaan kyllä pienentää.

                                             Kesanto -lierihattu 13 cm lierillä.

Työjonossa on vielä pari hattua siskolleni, joista toinen odottaa puolivalmiina. Sattui muuten ensimmäinen kallis ompelumoka, sillä leikkasin eilen Marimekon Ruusupuu -kankaan väärin ja yllättäen tämän pitäjän Marimekosta juuri tämä kuosi oli loppuunmyyty. Tilasin sitä hädissäni sitten Zeppeliinistä kotiin, etten vaan jää ilman, sillä Ylivieskastakin oli kyseinen kuosi jo loppunut.

Toiselle työkaverilleni lupauduin värkkäämään samanlaisen pallomekon kuin itsellänikin, ja siihen onkin jo kankaat tilattu ja mallista mitat otettu. Koltun tekemisessä onkin haastetta, sillä en voi sovittaa sitä ompelun lomassa itseni päälleni, puku ratkeaisi samantien. En muuten olekaan esitellyt pallomekkoani vielä täällä, mikä johtuu täysin viimeisenpäälle nuutuneesta ilmestyksestä. Niin ja, jos tässä kovin lupautuu ompeluhommiin niin en enää töissä ehdi käydäkään!

Mekkovillitys

Olen innostunut värkkäämään itselleni mekkoja vaikken mikään mekkoihminen varsinaisesti olekaan. Ensin tein itselleni satiiniunelman kahden kaveripariskunnan hääjuhliin, mutta siitä kuva myöhemmin. Tästä onnistuneesta hurtuukikokeilusta sain vähän varmuutta, joten innostuin tekemään pallokuosisen puolikellomekon halterneck-olkaimilla. Siitäkin tuli ihan mukavan naisellisen tyttömäinen. Sinne alle piti tietenkin saada tylliunelma, jota värkkäsin melko monta iltaa. Päätin, että saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen tyllialushame.

Tänään valmistui sitten alushameelle varsinainen kaveri: keltainen täyskellomekko korsettimallin yläosalla. Hengittäähän tässä mekossa ei voi, eikä liiemmin syödä mitään mutta sain ihanan naisellisen hienohelmamekon. Korsetin yläosa on aavistuksen liian löysä, jota en huomannut sovitusvaiheessa. Nyt en viitsi enää tuunata kun vuoritin yläosan jo umpeen. Kangas on ihan tavallista ja halpaa puuvillakangasta Kangastukusta. Materiaalikustannukset olivat huimat 9 euroa, kallista on keikistely! Vyön ostin ihan tätä mekkoa varten! Voi kun haluaisin laittaa mekon töihin. Isäntäkin jopa tykkäsi, joten taidankin säästellä kolttua tämän kesän ensimmäiselle yhteiselle terassikäynnille.

       
      Käytiin häissä ja Akkeli sai kukkapuskan kiinni. Omia häitä odotellessa siis...

Mietin, että johtuukohan tämä mekkovillitys kolme vuotta etuajassa puhjenneesta kolmenkympinkriisistä. Järkevästi ajatellen yritän kenties nuorentaa itseäni tyttömäisillä mekoilla.. Tosiaan, ennakkoon saapunut kriisi tunkeutuu jo uniini, pakko tehdä jotain, mutta mitä! Tämä on jo vakavaa!