Mekkovillitys

Olen innostunut värkkäämään itselleni mekkoja vaikken mikään mekkoihminen varsinaisesti olekaan. Ensin tein itselleni satiiniunelman kahden kaveripariskunnan hääjuhliin, mutta siitä kuva myöhemmin. Tästä onnistuneesta hurtuukikokeilusta sain vähän varmuutta, joten innostuin tekemään pallokuosisen puolikellomekon halterneck-olkaimilla. Siitäkin tuli ihan mukavan naisellisen tyttömäinen. Sinne alle piti tietenkin saada tylliunelma, jota värkkäsin melko monta iltaa. Päätin, että saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen tyllialushame.

Tänään valmistui sitten alushameelle varsinainen kaveri: keltainen täyskellomekko korsettimallin yläosalla. Hengittäähän tässä mekossa ei voi, eikä liiemmin syödä mitään mutta sain ihanan naisellisen hienohelmamekon. Korsetin yläosa on aavistuksen liian löysä, jota en huomannut sovitusvaiheessa. Nyt en viitsi enää tuunata kun vuoritin yläosan jo umpeen. Kangas on ihan tavallista ja halpaa puuvillakangasta Kangastukusta. Materiaalikustannukset olivat huimat 9 euroa, kallista on keikistely! Vyön ostin ihan tätä mekkoa varten! Voi kun haluaisin laittaa mekon töihin. Isäntäkin jopa tykkäsi, joten taidankin säästellä kolttua tämän kesän ensimmäiselle yhteiselle terassikäynnille.

       
      Käytiin häissä ja Akkeli sai kukkapuskan kiinni. Omia häitä odotellessa siis...

Mietin, että johtuukohan tämä mekkovillitys kolme vuotta etuajassa puhjenneesta kolmenkympinkriisistä. Järkevästi ajatellen yritän kenties nuorentaa itseäni tyttömäisillä mekoilla.. Tosiaan, ennakkoon saapunut kriisi tunkeutuu jo uniini, pakko tehdä jotain, mutta mitä! Tämä on jo vakavaa!